Pimeä ja kylmä aika, mistä lohtua?
On kylmä ja on aika laittaa takkaan tuli, pysähtyä katsomaan takkatulen liekkejä pimeässä.
Vilkaisen puhelimesta uutisia. Viime vuosien uutiset ovat olleet vähintäänkin masentavia.
Maailmalla soditaan, Suomessakin ainakin sanoin. Olen ihmetellyt meidän ihmisten riidan ja
väittelyn halua internetin keskustelupalstoilla. Osaamme loukata ja loukkaantua toisten
mielipiteistä. Ymmärrämme väärin, kuin riitaa etsien ja osoittelemme sormella muita. Kuka
oikeastaan osaa katsoa peiliin? Aito anteeksipyyntö ja anteeksianto ovat tie rauhaan. Moni
riita jäisi näin yksinkertaisella tavalla puolitiehen.
Lämpöiset liekit lepattavat mukavasti takassa tuoden valoa pimeään huoneeseen. Jokaisella
ihmisellä on oma luonne, omat vahvuudet ja heikkoudet. Mielipiteitä riittääkin moneen
suuntaan ja eripuraa tulee helposti. Voisimmeko silti jakaa lämpöä toisillemme ja yrittää
vetää yhtä köyttä edes hetken?

Uutisista luen, kuinka joku on kuollut sairauteen. Nuoresta iästäni huolimatta kuolema on
ollut lähelläni monta kertaa. Olen läpikäynyt kaikenmaailman epämiellyttäviä leikkauksia ja
kokeita. Viime joulun aatonaattona minulta leikattiin onnistuneesti syöpä. Saan olla kiitollinen
tästäkin päivästä! Vaikka sairaudet luovat erityisen pitkiä varjoja, en pidä sairauksia
kuitenkaan pelkästään pahoina asioina. Sairaana on pakko olla luottoa myös toisiin ihmisiin.
Kaiken riisuneena jäljelle jää vain usko Jumalaan. Vastoinkäymiset voivat myös opettaa,
mikäli ei itse anna katkeruudelle valtaa.

Jesaja 9:1
Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden;
jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.
Vietämme jälleen joulua. Jouluevankeliumi kertoo, että Jeesus syntyi Betlehemiin pimeän
maailman valoksi. Kristus eli täällä meidän ihmisten keskellä synnittömän elämän ja koki
viattomana tuskallisen ja häpeällisen ristinkuoleman meidän pimeiden tekojemme vuoksi.
Jeesus kuitenkin voitti kuoleman ja toi valon pimeyteen! Pimeys on edelleen ympärillämme
ja meissä itsessämme, mikäli annamme sille vallan. Annammeko valon voittaa
elämässämme?
Sairauksien myötä olen kokenut paljon tuskaa fyysisesti, mutta myös henkisesti. Toisaalta
olen saanut kokea erityisen voimakkaasti käsittämätöntä Rauhanruhtinaan valoa ja lohtua.
Niissä hetkissä elän ja tiedän, että kuolemallakaan ei ole lopullista sanaa kohdallani, koska
itse Rauhanruhtinas on kanssani!

Jesaja 9:5
Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu,
jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on:
Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
Raamattu 1933/-38 (KR38)

Mikko Paljakka