Tarinoita

RIEMULLISTA

 

Riemullinen on pikkuisen mieli,

perhosten kanssa karkeloi.

”Oi, miten ihanan aurinkopäivän

Taivaan Isä tehdä voi!”

 

Ilakoi keskellä kukkaniityn,

tukka tuulessa hulmuaa.

Askel kepeä pysähtyy siihen,

kukkasten keskelle istahtaa.

 

”On ollut Taivaan Isällä työtä,

kukkaset,perhoset, ötökät muut.

Vaikka mitä on osannut tehdä,

muistanut kaikki pensaat ja puut.

 

Isäpä ruokkii varpusen pienen,

vaatettaa niityn kukkasenkin.

Turvassa voin tässä matkaani jatkaa,

hoidossaan olen minäkin.”

 

Kepeä on lapsella askel,

perhosten kanssa karkeloi.

Kilvan nauravan auringon kanssa

kukkaniityllä ilakoi.

– Maija Manninen

KESÄTUULI

Kevyt, lempeä kesätuuli liihottaa ylitse pihamaan.
Tuollapa puhdasta pestyä pyykkiä,rallattelee se innoissaan.

Liekutan tuosta lakanan helmaa, vaatteiden pintaa pyyhkäisen.
Tullessani tuon terveisiä kesäisten kukkaniittyjen.

Kuivuneet vaatteet vietyään tupaan raikkaus huoneeseen tulvahtaa.
Ei kesätuulen raikkautta voine tuoksuun toiseen verratakaan!

Iloiten teen minä tämän työni, kesän riemuista ilakoin.
Tuon hyvää mieltä, ja hymyhuulia matkallani kohdata voin.

Jos jonkun poskella kyyneleitä, mieli maassa ja allapäin
tietään vaeltaa ihmislapsi, pyyhkäisen poskeaan hellästi näin.

Että voi iloita elämästään, valoa nähdä varjoissakin.
Onhan Jumalan kämmenellä elämä täällä pikkuisinkin.

– Maija Manninen